Tiedät varmaan sen suden hetken keskellä yötä kun uni ei tule ja huolet painavat mieltä. Tuntuu että ei millään jaksaisi enää eivätkä asiat muutu koskaan paremmaksi. Tai heti aamulla, kun on kilometrien mittainen tehtävälista mielessä, tietäen jo valmiiksi ettei millään saa kaikkea tehtyä. Työelämä vie kaikki mehut, rahat ovat kenties lopussa, lasten asiat vaativat huomiota ja on sairastelua tai irtisanomisen uhkaa. Elämä tuntuu synkältä ja merkityksettömältä ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Omille toiveille, unelmille tai edes tunteille ei ole riittävästi aikaa ja tilaa, harrastuksista puhumattakaan.
Huolet ja murheet saavat toisinaan ihmisen pikkuhiljaa eristäytymään. Omat ongelmat vievät mielialaa matalalle ja tulee tunne ettei halua rasittaa läheisiään niillä. On myös tavallista kokea häpeän tunteita siitä, ettei elämästä pystykään nauttimaan tai että on jotenkin epäonnistunut onnen ja tasapainon tavoittelussa. Katkeralta tuntuu myös ajatus, ettei pystynytkään nauttimaan tästä ainutkertaisesta elämästä, vaan se kuluu onnettomana, murehtien ja kiukkuisena päivästä toiseen.
Ihminen ja elämä on arvokasta epätäydellisenäkin. Ei ole olemassa oikeanlaista tai oikein suoritettua elämää, vaan luopumisia, pettymyksiä ja vastoinkäymisiä tulee kaikille läpi elämän. Pysyvää mielenrauhaa ei kukaan voi saavuttaa ja sen tavoitteleminen on mahdoton tehtävä. Tunneyhteys toiseen ihmiseen vahvistaa tunnetta omasta merkityksellisyydestä ja antaa elämään tyytyväisyyden ja jakamisen kokemuksia ja vähentää yksinäisyyden tunnetta. Vaikeuksien ja pettymysten hetkellä saattaa erehtyä ajattelemaan, että on maailmassa ainoa, joka näitä tunteita tuntee. Ystävien ja läheisten kanssa asioita pohtiessa myös huomaa, että toisillakin on suruja ja haasteita ja hekin ovat selvinneet niistä. Toivoa siis on. Siksi murhemielellä ei kannattaisi täysin katkaista yhteyksiä läheisiin, vaikka yksinoloakin tarvitsee.
Elämään myös kuuluvat ikävät ja vaikeatkin tunteet. Vaikka niitä joutuu kokemaan, se ei ole merkki siitä, että olisi jotenkin vääränlainen tai epäonnistunut. Tunteet myös tulevat ja menevät. Mikään ei ole pysyvää, ei pettymys tai surukaan. Tunteet ja arkielämän realiteetit ovat myös eri asia. Tunne ja käsitys omasta mitättömyydestä tai huonommuudesta ei ole fakta, vaan värittynyt kuva sillä hetkellä. Väsymys ja pettymykset sekä jatkuva liiallinen kuormitus lamaannuttavat. Aloitekyvyttömyys vaivaa ja asiat kasaantuvat. Arjen haasteet tuntuvat liiallisilta ja se voi johtaa siihen, ettei jaksa tarttua enää pienimpäänkään asiaan kun odottaa vain suurempien haasteiden seuraavan toisiaan. Käsitys itsestä ja omasta selviytymiskyvystä on vaatimaton, jolloin pienetkin asiat jäävät hoitamatta ja taas seuraa lisää tunnetta siitä ettei mikään onnistu.
Alakulon ja ahdistuksen hetkellä alkaa kuvittelemaan ettei mikään koskaan muutu eikä itsellä ole vaikutusmahdollisuuksia omaan elämään. On kuitenkin mahdollisuuksia saada kierre katkeamaan ja lisätä tunnetta siitä että elämästä voi tulla mielekästä ja tyydyttävää vaikeuksistakin huolimatta. Seuraavia neuvoja kannattaa ainakin kokeilla:
- Ylläpidä niitä ihmissuhteita, joissa koet ymmärtämystä ja hyväksyntää ja joista saat tukea.Vaativalla hetkellä elämässä ei ole välttämätöntä käyttää energiaa pelkkiin kohteliaisuusvierailuihin tai suhteisiin, joissa joutuu ponnistelemaan.
- Suunnittele viisi asiaa tai tehtävää, jotka ovat riittävän pieniä, ja jotka pystyt saattamaan loppuun seuraavana päivänä.Tehtyäsi ne huomaat, että pystyt toimimaan ja käsityksesi itsestäsi muuttuu positiivisemmaksi.
- Muista että tunteet ovat vain tunteita. Ne tulevat ja menevät ja joskus vaikeitakin tunteita voi hetken rauhassa tarkastella tietäen, että kaikki pahat odotukset tai vastoinkäymiset eivät tule toteutumaan. Ne ovat usein vain pelkoja tuntemattoman edessä.
- Koeta ottaa itsellesi pieniä lepotaukoja jokaiseen päivään.Ajattele huoliasi pieninä paketteina, jotka laitat hetkeksi hyllylle odottamaan ja vietä hetki aikaa sellaisen asian parissa, josta nautit tai joka vie ajatuksiasi muualle. Sinulla on oikeus ja velvollisuus pitää huolta itsestäsikin ja olet arvokas kaikkine tarpeinesikin. Useimmat huolet eivät ole niin akuutteja etteikö niihin voisi hetken päästä palata ja etteikö elämässä voisi olla ilon pilkahduksiakin. Ole armollinen itsellesi, kukaan ei pysty eikä tarvitsekaan pystyä täydelliseen suoritukseen joka hetki.
- Oikein vaikealla hetkellä voit ajatella, että koetat selviytyä vain tästä hetkestä, vaikka sekunnin ja minuutin kerrallaan. Kun se hetki on ohi, se ei enää palaa ja taas olet mennyt askeleen eteenpäin. Elämässä ei mikään ole pysyvää, ei ahdistus tai surukaan.
Sinä selviät tästäkin! Nouset jaloillesi, ensin pikkuhiljaa vähän ja sitten kokonaan.
Asiantuntijana: Piia Kaurala, yksilöterapeutti ja toimintaterapeutti
Viimeisimmät kommentit