Tiedätkö sen tunteen kun koitat rauhoittua, mutta mieli seilaa kehää tai ei sano mitään, uni on katkoneista eikä tunnu palauttavalta ja kropassa olo on levoton. Hermostosi on todennäköisesti jäänyt ylikierroksille ja ihan syystä: palautuminen on jäänyt liian vähälle.
Fysiologista faktaa hermostosta pähkinänkuoressa:
Autonominen hermosto on kaiken a ja o. Se jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Tavanomaisesti ne toimivat käsikädessä ja vuorovedoin. Sympaattinen hermosto on elimistömme kaasupoljin, se nostaa meidän vireystilaa ja antaa edellytyksiä tehokkaalle toimimiselle ja aikaansaamiselle: verenpaine, syke, hengitys tihenee, suorituskyky vahvistuu.
Parasympaattinen hermosto puolestaan on meidän jarrupoljin, se rauhoittelee ja palauttelee meitä tasapainoon: syke rauhoittuu, hengitys rauhoittuu, mieli rauhoittuu…
Painetilanteet ja stressi saa meidät toimimaan, mutta kun tilanne pitkittyy, kehomme jää tilaan, jossa se luulee meidän olevan vaarassa (ns. taistele tai pakene). Pitkittynyt kuormitus johtaa salakavalasti uupumustilaan, josta pois pääseminen tapahtuu askel kerrallaan ihan niin kuin siihen päätyminenkin.
Mitä voin tehdä itse?
Taikasana on vagushermo, joka on parasympaattisen hermoston tärkein hermo. Vagushermo on palautumisen pääkytkin. Kyseinen hermo on tahdosta riippumaton, mutta voimme aktivoida sitä muutamilla konsteilla:
-
Rauhallinen ja syvä palleahengitys, katso ohjeet hoitavaan hengitykseen täältä.
-
Kastele kasvosi kylmällä vedellä tai ota vaikkapa raikas suihku.
-
Käy pitkällä kävelylenkillä, tunteroinen riittää.
-
Hyräile matalia, resonoivia ääniä- äänen tuotto aktivoi kurkun takaosan lihaksia ja sitä kautta myös vagushermoa.
Voit lukea vielä lisää aiheesta täältä.
Viimeisimmät kommentit